Uunituoreita tutkimusuutisia. Tutkimuksemme sisäänhengitysilman happipitoisuuden vaikutuksista hapen kuljetukseen ja käyttöön submaksimaalisessa ja maksimaalisessa rasituksessa mieskestävyysurheilijoilla on juuri julkaistu.![]()
![]()
Tutkivat tekivät portaittain nousevan hapenottokyvyn testin hengittäen 1) normaalia huoneilmaa (21% happipitoisuus), 2) vähähappista ilmaa (15%) sekä 3) lisähappea (30%).![]()
![]()
Hyödynsimme ei-kajoavia menetelmiä: impedanssikardiografi sydämen minuuttitilavuuden osalta, lähi-infrapunaspektroskopia (NIRS) lihaksen hapenjakelun osalta. ![]()
![]()
Submaksimaalisilla kuormilla happipitoisuus ei vaikuttanut hapenkuljetukseen vaan sentraaliset sekä perifeeriset mekanismit kompensoivat muutoksia valtimoveren happipitoisuudessa. Hapenottokyky kuitenkin laski vähähappisissa olosuhteissa ja nousi lisähapella. Muutoksia hapenottokyvyssä selitti ensisijaisesti muutokset maksimaalisessa hapen virtauksessa. Hapen diffuusiokonduktanssi hiusverisuonista lihaksiin kuitenkin pysyi muuttumattomana.![]()
![]()
Yhdistelemällä useita eri ei-kajoavia menetelmiä pystyimme mallintamaan hapenottokyvyn osatekijöitä tämän hetkisen parhaan teoreettisen kehyksen perustein ja täten avaamaan uusia mahdollisuuksia hapenottokyvyn osatekijöiden tutkimiselle sekä samojen menetelmien hyödyntämiselle käytännön testauksessa.
Oli ilo seurata yhdessä @ripditch ja @iltasanomat kanssa @alexstubb ja @ironcoaching laatimaa ohjelmaa varusmiespalvelukseen astuville.![]()
![]()
Treeniohjelmaa pitää aina arvioida sen mukaan keille se on kohdistettu ja minkälaiset tavoitteet asetetaan. Näiden perusteella ohjelma vaikuttaa hyvin järkevästi koostetulta. Ohjelma kannustaa liikkumaan aiemmin vähemmän aktiivisia henkilöitä sekä tuottaa hyvää kehitystä. Samalla ohjelma sekä sen ohjeistukset on laadittu niin että kuka vain voi hypätä onnistuneesti mukaan ilman etukäteistaustaa tai laiteinvoisteointeja. Kolmanneksi, ohjelma vaikuttaa (pienellä otannalla) tuottavan erinomaisia tuloksia ja kannustavan pysyvään muutokseen liikuntatottumuksissa.
Käy kuuntelemassa tuore Liikuntalabran podcast (open.spotify.com/episode/5Jlx2orPapoYixHglqezPq?si=_bnIS71GQ6ypiormd7ADNw), jossa Helsingin urheilulääkäriaseman liikuntafysiologit Petri Jalanko ja Elias Lehtonen keskustelevat hapenottokyvystä.![]()
![]()
Jaksossa käsitellään hapenottokyvyn merkitystä suorituskyvyn ja terveyden kannalta, käydään kattavasti läpi se mistä osatekijöistä hapenottokyky koostuu ja kuinka näitä pystytään mittaamaan sekä uusimpaan tutkimukseen perustuvaa tietoa hapenottokyvyn eri osatekijöiden harjoittamisessa.![]()
![]()
Jaksossa vieraana Elias Lehtonen, HULAn liikuntafysiologi sekä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan väitöskirjatutkija.![]()
![]()
Jaksoon liittyy myös olennaisesti HULAn tuore julkaisu alan arvostetussa Medicine & Science in Sports & Exercise lehdessä:Liikuntalabra · Episode
HULA tutkii: Tutkimusryhmämme kirje lehden päätoimittajalle julkaistiin juuri Medicine&Science in Sports&Exercise lehdessä. Inglis et al. 2025 julkaisivat tuoreeltaan erinomaisen artikkelin ”Changes in VO2max after 6 weeks of Intensity-Domain Specific Training: Role of Central and Peripheral Adaptations”. Keskeisenä tuloksena he raportoivat että hapenottokyky kehittyi 6 viikon harjoitusjakson aikana paremmin kun harjoiteltiin joko anaerobisen kynnyksen tuntumassa tai maksimikestävyysalueella kuin matalammalla intensiteetillä. ![]()
![]()
He myös totesivat etteivät havainneet merkittäviä perifeerisiä adaptaatioita, koska valtimo-laskimohappierossa ei ollut merkittäviä eroja ryhmien välillä. Me analysoimme heidän tutkimustulokset Helsinki O2 Pathway Toolin avulla. Analyysimme perusteella ehdotamme, että 1) myös perifeeriset adaptaatiot kasvoivat kun harjoittelun intensiteettiä nostettiin, ja 2) muutokset hapen diffuusiokonduktanssissa (DO2) kuvaavat paremmin perifeerisiä adaptaatioita kuin muutokset valtimo-laskimohappierossa.
Susanna Jääskeläinen, psykologian maisteri, urheilupsykologi (sert.), ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja ja työnohjaaja. ![]()
![]()
Susanna työskentelee laaja-alaisesti eri lajien urheilijoiden, valmentajien ja muiden psyykkistä valmennusta kaipaavien tai suorituspaineiden kanssa kamppailevien asiakkaiden kanssa. Susanna kohtaa yhtä paneutuvasti huipulla olevat, sinne pyrkivät tai vain omaksi ilokseen harrastavat asiakkaat. Työskentelyn teemoja ovat mm. kilpailemiseen ja harjoitteluun, elämänhallintaan, jaksamiseen, johtajuuteen, vuorovaikutukseen, neuropsykiatrisiin pulmiin tai mielenterveyteen liittyvät asiat. Susanna työskentelee myös kliinisen psykologian puolella aikuisten, lasten ja nuorten parissa.![]()
![]()
Susannalla on pitkä kokemustausta urheilun parissa toimimisesta sekä psykologina, urheilijana, valmentajana että vanhempana. Takana on oma menestyksekäs ura sekä yleisurheilun juniorivuosilta että frisbee ultimaten parista aikuisvuosilta, mikä vei parhaimmillaan Yhdysvaltojen mestaruussarjajoukkueen pelaajaksi.